Siat Innanmaassa
Lihasikoja oli helppo
kasvattaa, yleensä ne olivat erittäin terveitä. Eläinlääkäriä
ei rutiinikäyntien lisäksi tarvinnut kutsua. Sopiva tila yhtä
parttia varten oli sellainen, että aluksi tilaa oli vaikka kuinka
paljon, sitten sikojen kasvaessa ne täyttivät karsinan vieri vieressä maatessaan. Paskaa lutraamaan pääsi vain
tuuppimalla sikoja syrjään, kun ne täyttivät etuosan syödessään
innokkaasti rehuaan. Tuttavasiat tulivat hätäisesti tervehtimään,
ja kiiruhtivat tönimään toisiaan syrjään saadakseen kärsänsä ylettymään
ruokaan. Viimeisissa karsinoissa vanhan lantalan paikalla siat olivat
tuntemattomampia isännällekin. Yleensä tarkastus ulotettiin
etummaisiin karsinoihin. Jos sikala oli äänetön, vain jokunen
kysyvä röh kuului, oli kaikilla olot hyvin. Vieraat halusivat myös
poiketa katsomaan sikalaan. Isännän mielestä sika ei haissut enää
muualla kuin sikalassa. Kunkku kyllä sanoi hajun leviävän
sikalasta valtavana ympyränä naapurustoon saakka. Kyllähän
lantala oli toki ulkona, minkäs sille. Pekan tuttuja kävi myös
sikoja katsomassa. Kähärin Markku poikkesi vaimoineen ja lapsineen
kahville ja juttelemaan vähän työasioistakin. Pojat olivat kovin
pieniä, pienin parkaisi siat nähdessään:”Äiti äiti, onko te
ito?” Olihan se, lähellä teurasikää. ”Paljonkos sinulle tänne
nyt mahtuu?” Markku halusi tietää, mikä mahdollisuus tilalla oli
kasvattaa tuottavuuttaan. ”Kyllä tänne parhaimmillaan mahtuu
kasvamaan sellainen satakaksikymmentä. Silloin on kyllä kaikki
paikat piukassa, paitsi talli. Sinne on ole halunnut sikoja viedä,
mahtuisihan sinne sellainen 7-8 sikaa, ehkä kymmenenkin, en ole
mitannut.” ”Onkos sinulla nyt sitten tuotanto huipussaan?” ”No
ei vielä, näistä pikkuisista kasvatettavista joutuu vielä
maksamaan liikaa välittäjälle. Olen tässä laskenut, että
emakoita kannattaa ottaa ja sitten kasvattaa omat porsaat teuraaksi.
Siinä täytyy laskea tarkkaan maksimimäärä. Siis se, monenko
emakon porsaat mahtuu kasvamaan. Tila on heti vajaakäytöllä, jos
joutuu myymään porsaita välitykseen.” ”On sinulla siinä aika
pohtiminen. Meilläkin oli pieni tila vaimon kanssa. Isän kotipaikan
lunastimme itsellemme. Meillä oli kovin vanhakantainen tila,
hirsinen päärakennus, ja uunikin oli hirsisen perustuksen päällä.”
”Mikä teille sitten tuli, kun nyt olette täällä.?” ”Talo
paloi, ja ajoi meidät etelään.” ”Voi, mutta mennääs
kahville, Paula on jo varmaan saanut kupit pöytään.”
Keittiön pöydän ääreen
istuttiin. Punaiset suuret keittiökaapit oli naulattu kahdelle
seinälle. Ne Pekka tilasi ollessaan Tyrvään B-mielisairaalassa
töissä hoitajana. Puutyöosasto teki ne asevelihintaan,
maalasivatkin ohjeiden mukaan. ”Miten olet saanut tuon pesualtaiden
päällä olevan kaapin kiinni. Siellä taitaa olla aika paljon
astioita? Meillä tuli kerran kaappi alas, kaikki sisällä olleet
astiat rikkuivat.” ”Kyllä sitä jouduin minäkin ajattelemaan.
Onneksi tuossa on hirret, mihin kiinnittää. Markus sitä katseli ja
sanoi, ettei tule noin kestämään. Lupasi tuoda lisäkiinnikkeet
tullessaan seuraavan kerran. Hän oli tehnyt parista mopon akselista
toisesta päästä teroitetut teräsvaarnat. Ne hän sitten löi tuonne
alle, kurkkaas.” Markku kumartui, siellä oli tosiaan kaksi vahvaa
terästankoa lyötynä tiukasti kaapin runkopuiden alle. ”Ei kyllä
tämä kaappi notkahda alas.” Kahvin jälkeen mentiin kamariin, se
on tien puolella keittiöstä navettaan päin, siis sikalaan päin.
Sielläkin oli tehty vähäistä remonttia, seinissä oli halteks
levyt ja uusi tapetti. Kattoon Pekka oli naputellut myös
haltekssuikaleet. Niiden kiinnittäminen tehtiin sellaisella ontolla
purasimella, jonka teräosaan laitettiin nupi, ojennettiin purasin
levyn ponttiin ja riuskalla painalluksella painettiin nupi kattoon
pontin läpi. Purasimen kahva oli sellainen pyöreämuotoinen, jonka
pää sopi hyvin kämmenkuoppaan. Pontin peitoksi vedettiin valkoinen pahvisuikale. ”Minä meinasin kiinnittää
levyt vaan vasaralla ja tuurnalla, mutta työkaverini Hyrkin
maatöissä antoi sen purasimen lainaksi. Sanoi, ettei siitä mitään
muuten tule.” ”Siinä hän oli oikeassa, olen minäkin sitä
käyttänyt, nyt on jo sellaisiakin, joihin voi ladata useita nupeja
valmiiksi.” Markku oli hieman hermostunut, hän oli pestautunut
Vammalaan vakuutusyhtiö Tapiolan paikallisjohtajaksi. Hän oli
tullut toistamiseen houkuttelemaan Pekkaa asiamieheksi. ”Katsos,
meidän äiti kävi oikein ostamassa tätä tilaisuutta varten uudet
rintaliivit.” Markku nauraa keekotti. ”Älä, minkä väriset?”
Tuulaa ujostutti ja nauratti. Miehet sopivat, että Pekka aloittaa
asiamiehenä. Alkuun he kulkisivat yhdessä tutuissa paikoissa, jotta
Markku saisi hyvän otteen koko tienoosta. Se olikin aika laaja,
Huitun Manu kierteli mopollaan pitkiä taipaleita talosta taloon.
Hoiti hyvin piirinsä, mutta nyt tarvittiin remmiin sellainen mies,
joka pärjäisi kaupungissakin. Manu oli mennyt Rantasen rautakauppaan ainainen musta pitkä takkinsa päällään. Käännähti reippaasti hyllyn kulmassa, jolloin pari astiaa räsähti lattialle liepeen pyyhkäisyllä. Rantanen tuli siihen käsiään hieroen ja kysyi: "Mitähän muuta saa olla?" Tapiolan toimisto oli Liekolankadulla
korttelin päästä torilta. ”Osta sitten kunnon karju, jos
emakoita meinaat.” ”Olen ajatellut Lomaalta hakea, jos tulee
ajankohtaiseksi. Siellä on osaaminen suomensarjaa. Morjens vaan,
tulen huomenna käymään, niin aloitetaan.”
Pekka katseli
lihasikojaan, karjut oli leikattu, niistä ei kyllä olisi mihinkään.
Porsastuotto emakkoa kohti oli tärkeintä. Niitä pitäisi tulla
emakon nisien verran, siis 12-16 nasua. Siihen oli jalostuksella
haettu pitkillä linjoilla koetiloilla sopivaa ainesta. Tyrväälläkin
oli kovia sikatilallisia. Niiltäkin saattaisi saada
jalostusyksilöitä. Voisi näistä lihasioistakin saada, kokelen tuota yhtä pitkää.
Pekka mittaili sikalassa
emakkohäkkien paikkoja. ”Karsina on liian laaja yhdelle emakolle,
täytyy purkaa nämä väliseinät ja naulata ne uusiin paikkoihin,
kahdesta karsinasta saa aina kolme emakkokarsinaa. Emakko on valtava,
se vie tilaa, porsaat eivät tarvitse juuri mitään, pianhan ne
siirretään kasvamaan uuteen karsinaan. Tähän kolme, tuonne
lantalan puolelle yksi, sitten karjulle karsina jauhohuoneen taakse
ja jauhohuoneeseen vielä yksi emakko. Tänne mahtuu 6-8 emakkoa.
Sitten porsaspaikkoja, navetan osa ja lantala, mahtuu sellainen
kahdeksankymmentä lihasikaa. Eiväthän kaikki emakot ole samassa
tahdissa.” Muutoksia ja kannattavuuslaskelmia mietittiin yhdessä.
Paulalla ei ollut mitään emakoita vastaan. Kysyipä kuitenkin: ”Kun
nyt navetta on kokonaan melkein korjattu ja tilaa on lisää monen
lehmän verran, niin etkö ole ajatellut lypsykarjaa?” ”No olen,
paljonkin, tuotto olisi mahdollista saada kasvamaan, mutta minulla ei
ammattitaito riitä lehmiin, en ole siihen koskaan panostanut, vaikka
Ilmi minut Lehtimäessä opettikin lypsämään. On siinä vielä se
patukkahännän orjuus, se piiska lyö kesän talven kanssa, olet
aivan kiinni niissä. Sinä tykkäät käydä muualla töissä, ja
hyvä niin. Kyllä se säännöllinen tili on paljon auttanut.
Lehmien kanssa en usko yksin pärjääväni, liikaa työtä. Sinunkin
pitäisi olla mukana. Jäisikö sinun työlle tulosta enemmän kuin
palkkasi, ei ainakaan työtunteja laskien.” ”Kyllähän tästä
on puhuttu, tee vaan emakkosikala, ei minulla mitään sitäkään
vastaan ole. Ovathan nuo teurastilit alkaneet olla aika isoja ja
säännöllisiä. Jos porsaista ei tarvitsisi maksaa, niin jäisi
siitä jo käteenkin.”
Hankkijaan oli mentävä.
Kyllä OK Sastamalastakin olisi maatalouspuolella ollut häkkejä
myynnissä, muttei Pekka siellä oikein asioinut. Siihen oli kaksi
syytä. Alkuaikoina häneltä oli tilattu joulukuusia peräkärryllinen
. Metsässä Sydänmaalla oli kuusia, mutta ei aina joulukuusia.
Tinki oli saatava täyteen. Pois lähtiessä traktori jäi kiinni
pellolle, vajosi jankkoa myöten. Pekka käveli kotiin, soitti yöllä
Harrille Sammaljoelle. Harri täristeli 30 kilometriä Sydänmaalle,
laittoi vaijerin kiinni ja vinssasi kaiken kuiville. ”Kiitos, kait
sitten osaat kysyä minua kun tarviit?” ”Älä huono huokaa kun
on turva kelkasas, kyläs saat aikas komennon,” Harri huikkasi
mennessään jo kohti Sammaata. Toinen syy oli sitten siinä, kun
tilalta oli varusmiesten kanssa pelastettu herneitä ja puitu niitä
viikko puimaladossa, Oittisen Eino oli syöttäjänä ja Lehdon
Anneli apurina, niin eivät kelvanneet Sastamalan keittiölle. Sujut
tuli.
Emakkohäkit saapuivat, ne
oli helppo kantaa sikalaan Jokken kanssa. Betonipohjalle pultattiin
ne kiinni. Siinä ne rivissä puhtaina odottivat synnyttäjiään.
Toisella laidalla oli vielä lihasikoja, sellaisia kolmekymmentä –
neljäkymmentäkiloisia. Lantalan päässä oven haka irtosi. Pekka
asteli illalla töihin. ”Jaha, ensin jauhot, no mikäs nyt on?”
Siat kiljuivat perällä. Oviaukosta kurkattuaan hän näki lantalan
oven avoimena. ”No voi perkele, monikohan siellä jo pistelee ja
kuinka kaukana!” Laidan yli karsinaan, ovelle ja kurkkaus, ”Jaha,
neljä on pihalla, pysyyköhän nämä muut täällä, kun minä
koetan saada karkulaiset samasta reiästä sisään?” Plums
sanoivat saappaat kun isäntä hyppäsi sianpaskakasaan, vajosivat,
kusi meni saapasvarresta sisään. ”Ei hätää, yksi askel, ja
saan ensimmäisen kiinni.” Kädet porsaan ympärille, sekin oli
vajonnut niin että puoli sikaa oli näkymättömissä. Kiljunta
alkoi, sika potki ja huusi. Kaverit säestivät sisällä ja ulkona.
”Älä nyt saatana potki siinä, kaadutaan molemmat!” Jollain
kurin Pekka pääsi ovelle, työnnälsi sian sisälle. Muut alkoivat
heti haistella sen tuomia ihania hajuja, eivätkä pyrkineet ulos.
”Jotakin hyvää sentään, nyt seuraava kiinni, näyttää käyvän
hyvin, se on niin syvässä, ettei se pääse karkuun.” Kaksi sikaa
oli sisällä, kaksi paineli jo lantalan ulkoreunalla väljemmille
vesille. Oli pakko käydä sulkemassa ovi, ja lähteä toista kautta
karkulaisia vastaan. Siat yllättyivätkin niin, että ensimmäinen
antautui helposti ja pääsi sisälle, se täytyi kantaa rimpuilevana
pakettina sikalan ympäri ja prännin ovesta sisään.. Viimeinen oli
jo oppinut metkut, eikä hätkähtänyt Pekan tullessa kulman takaa.
Se pyörähti iloissaan ympäri ja alkoi kopsutella kuivurille päin.
Sen kärsä kuitenkin petti sen, oli pakko hidastaa voidakseen
haistella ojanvarren huumaavia hajuja. Se jäi kiinni, kiljui ja
potki, etujalat ja takajalat kävivät samaan tahtiin kuin täydessä
laukassa. Ei auttanut, sisälle päätyi, Pekka pesulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti