perjantai 6. tammikuuta 2012

Pentti Linkolan apurina - 90 l




Kalakauppaa Hämeessä Pentti Linkolan apuna

Olin Pentin kanssa kaloja kauppaamassa autolla. Eräällä ostosmatkalla Lehtimäkeen oli hän esittänyt asiansa, olin kyllä jo aikaisemmin ilmoittanut olevani halukas sellaiseen työhön. Ensimmäisen myyntireissun jälkeen, puolikkaana päivänä se oli kai testi, jatkoin viikottaisia myyntimatkojani. Samalla sanoin olevani valmis muihinkin ajopalveluihin, mikäli niihin olisi tarvetta.
Erityisesti olisin ollut kiinnostunut Linkolan puhujamatkoille mukaan, ei niille muutoin voi päästä. Olin ollut Valkeakoskella kuuntelemassa , kun Pentti esitelmöi kirjastaan "Johdatus 1990 luvun ajatteluun". Sali oli ollut täynnä, rehtori Sihvonen esitteli Linkolan. Päällään hänellä oli kauniin vihreä metsävillapaita. Tukka oli hapsukikkaralla hajallaan kuin Tina Turnerilla, lyhyempänä vain. Pentin silmät syttyivät ja sähköistivät yleisön. Pää kohosi hieman ja yllättävän hiljainen ääni täytti salin. Esitys oli imevä siihen saakka, kun Pentti alkoi siteerata kirjaansa pitempiä pätkiä. Silloin tuli väkisinkin mukaan luetun maku. Kysymyksiä yleisö ei paljon kyennyt esittämään. Aplodit olivat hyvät. Silloin jo ajattelin, että noin hyvää esitelmöitsijää olisi hyvä kuunnella enemmänkin.
Tuohon aikaan Erik Tawaststjärna piti Helsingissä esitelmiään Sibeliuksesta. Näistä ansioistaan hän sai vuoden puhujan tittelinsä, Pentti pystyisi parhaimmillaan samaan tasoon yleisön mielenkiinnon vangitsijana. Kumma kyllä, yleisö tuli mielellään suomittavaksi ja kuuntelemaan tuhon ennustuksia ja muutoksen välttämättömyyttä. Vaikutti vain siltä, että se sitten riittikin. No, Pentti vain hymähteli esityksilleni, kulki matkoillaan junalla ja bussilla, oli aamulla taas valmis järvelle.
Tuli soitto kerran illalla.
- Olisiko sinulla torstaina aikaa lähteä kaupoille, lähtisimme aamulla kahdeksalta? Tietenkin olin valmis. Aamun koittaessa olin keittänyt termospullon täyteen teetä, ottanut voileivät, sokerin ja mukit mukaan. Autoon lastattiin tällä kertaa hirmuinen määrä kalaa, sisällekin kaksi laatikkoa. Oli vielä pimeää, kun starttasimme Lehtimäestä. Ahvenenostajan luona poikkesimme, samoin pikkupappilaan, molemmissa kaupat. Jätimme Huittulan näin vähiin ja kiiruhdimme kohti Toijalaa.
Matkalla poikkesimme katsomaan yhtä karjalaismummua, joka oli vannottanut Penttiä aina kulkiessaan poikkeamaan. Pentti käski minutkin sisälle.
Talo oli Ilolan suoran päässä pienessä rinteessä. Raput ylös ovelle olivat alarinteen puolelta. Minusta se on aivan väärinpäin, niiden pitäisi alkaa alamäkeen, nousta muutama askel talon nurkalle kuin ilmaiseksi, kääntyä kulman ympäri ja muutamalla askelmalla olisimme ovella. Nyt raput yleensä alkavat alarinteeltä, nousevat suoraan kuin vuoren seinä jyrkästi ovelle. Rasittavaa.
Sisällä oli pieni pyöreä mummo, joka selvästi oli ilahtunut saadessaan kalaa.

 Elintarvikelaboratorio ja terveystarkastaja olivat seuraavana kohteena. Paikka oli paloaseman kupeessa. Pentti käski minut sisälle. Hän tervehti iloisesti ihmisiä ja aloitti aikamoisen juttelun. Kiersimme kaikki paikat, viimeksi terveystarkastajan virkahuoneen. Kaunis tyttönen siellä istui, niin kuin Pentti oli sanonutkin. Ei ostanut kalaa, tarkasti kuitenkin kalakopat ja ihaili kaloja
Meillä oli kaloja kolmessa pärekopassa sisämyyntiä varten. Paloasemalla ostettiin myös. Pentti sanoi palomiesten ja poliisien olevan parhaita ostajia, vaikka usein he myös itse kalastavat. Silloin kuitenkin kelpaa hyvin se kala, mitä eivät itse saa, esim. kuha. Kävimme eläinlääkäriasemallakin. Valkama oli ulkona tupakalla. Ei ostanut, oli kasvissyöjä. Sanoi, ettei voinut syödä potilaitaan.

Ajoimme Ovakon pihaan, lastasimme kopat täyteen kaloja ja lähdimme kiertämään toimistotiloja konttori konttorilta. Kauppa kävi hyvin, Pentti vitsaili ihmisten kanssa ja sai yleensä kaupan aikaan. Varmasti siihen vaikutti sekin, että ihmiset tunsivat hänet. En minä niitä määriä olisi myynyt, olisinko edes voinut kiertää huoneita. Asiakkaat olivat kyllä tyytyväisiä, tulihan ruoka suoraan heidän luoksensa, lisäksi tapahtumassa oli selvästi toisille ostajille hohtoa jo senkin takia, että sai keskustella Linkolan kanssa. Pentillä oli pusero päällään ja karvalakki päässään meni hän mihin vain, se muodostui selvästi tavaramerkiksi. Jokuset ihmiset sanoivat, etteivät osaa laittaa kalasta mitään, tai pyysivät reseptejä. Auliisti neuvoimmekin kalasopan teosta alkaen.

Toijalan virastotalolla menimme ensin poliisien luokse. Meidät laskettiin sisälle toimitiloihin saakka, ja kauppa kävi hyvin. Nousimme hissillä verotoimistoon. Hississä Pentti sanoi, ettei verotoimistossa koskaan osteta mitään, sinne tulee vain raha sisään, eivät ne osaa antaa rahaa ulos.
- Sosiaalitoimistossa taasen kaikki ostavat, rahaa kun ovat tottuneet jakamaan. Aloitimme verotoimiston yleisötilan tiskiltä. Ei kauppoja. Koputimme vuoronperää jokaiselle ovelle. Pentti pisti päänsä sisään ja esitti asiansa. Järjestään tyhjää, lähellä viimeistä toimistoa Pentti sanoi, että kunpa täälläkään ei ostettaisi, ettei menisi hyvä teoria hukkaan. Ei mennyt. Kumma juttu, olimme kuin lumotun tapahtuman nukke-esiintyjät, ennakkoon epäonnistujina.
 
- Sitten menemme sosiaalitoimistoon, näet muutoksen. Pentti tarkoitti kaupungintaloa, jossa oli kahdessa kerroksessa väkeä. Kauppoja syntyi joka toisessa tapauksessa. Ilmapiiri oli aivan toinen. Jos jollain ei ollut rahaa, käski Pentti lainata kahvikassasta tai työtoverilta. Näin tapahtuikin. Uusi kaupunginjohtaja ei ollut vielä tullut työpaikalleen, Pentti kovasti surkutteli miestyöntekijöiden kohtaloa ja sanoi heidän pian kelpaavan vain siivoojiksi ja läheteiksi. Toijala oli valinnut johtoonsa naisen. Tapasin tuttujani, Kukkosen ja Kärelammen. Paavo oli kovin yllättynyt ja osti kalan ja alkoi filosofeerata. Käski tulla uudestaankin.

Kello oli jo yli kaksitoista, yritimme kirkkoherranvirastoon, mutta se oli kiinni. Silloin sanoin seis, kaivoin penkin takaa evääni, tarjosin Pentille mukia.
- Otatko metsämansikkamukin vai puutarhamansikkamukin. Pentti valitsi metsämansikkamukin. Kaadoin kupin täyteen ja tarjosin sokeria. Pentti kaapaisi kourallisen ja alkoi sekoittaa. Tarjosin sämpylät ja vielä pullat päälle. Viimeksi kaivoin suklaalevyn esiin ja pistelimme siitä aikas palat.
- No jopas, sanoi Pentti, minunhan tässä pitäisi sinulle tarjota ja ravintolassa.
- Minä teen tämän mielelläni, onhan tämä mielenkiintoista vaihtelua. Annat sitten minulle kalaa illalla.
- Sitä saat kyllä niin paljon kuin tarvitset.

Ajoimme Kylmäkoskelle. Pentti ei ollut siellä käynyt, minä taas työni puolesta sitä tunsin. Koetimme lääninvankilaan.
Pentti puhui ulkoportilla ovipuhelimeen. Eivät kuitenkaan laskeneet meitä sisälle, pahoittelivat kylläkin, mutta sanoivat sääntöjen estävän, Kiersimme kunnan rakentaman uuden rivitalon vankilan vieressä. Ei kauppoja yhdessäkään. Pentti sanoi, ettei tällaisella alueella osteta, eikä omakotitaloista osteta, ovat kiireisiä virkaihmisiä ja ostavat keskustan kaupoista tullessaan. Olin kyllä hiljaa eri mieltä, mutta ajoin keskustaan kunnantalolle.
En ollut siellä käynyt eläkkeelle lähtöni jälkeen. Jotenkin tuntui vaikealta nytkään mennä, yksin en varmasti olisi minkään asian nojalla siellä käynytkään. Täytimme kopat ja minä ohjasin kulkuamme ensin Irmelin huoneeseen. Siitäkös riemu alkoi, keskuksen tytötkin huomasivat meidät heti, samoin Aila. Kaikki vaikuttivat hyvin iloisilta minut nähtyään, ja kauppa alkoi käydä vilkkaasti. Kunnanjohtajakin osti, vaikka minusta tuntui, ettei Heikki sille kalalle mitään osannut tehdä. Ehkä vaimo osasi. Ossi oli ainoa ostamaton, poikamies kun oli, ja kävi ulkona syömässä. Marja-Leenakin osti, vaikka miehensä Esko on innokas kalamies ja pilkkijä. Menestys oli täydellinen. Sosiaalitoimiston päässä Pekkariset eivät ostaneet, he kun ovat kalalle allergisia. Pentti halusi sitten mennä tapaamaan tuttujaan Jehovan todistajia.
- Vaikka heidän uskonsa onkin aivan pöljä, tekevät he silti paljon vapaaehtoista auttamistyötä. Sitä kyllä maailmassa riittää. Siellä ostettiinkin kalaa reilusti, samoin vanhat mummut terveyskeskuksen vieressä. Minä ohjasin meidät kirjastoon, missä Marja-Leena ilahtui kovasti ja oli otettu saadessaan keskustella Pentin kanssa. Virkailijakin osti. Me katselimme läpi myytävien kirjojen hyllyä, ja Pentti ostikin muutaman poistokirjan.

Ilta alkoi olla pitkällä, ohjasin meidät Tietäväisille, Unto oli entinen esimieheni. Soitin ovikelloa ja oven aukaisi iloisesti yllättynyt mies.
- Tules Pirkko katsomaan, kuka täällä on, sanoi Unto ja samassa kutsui meidät sisään. Minä esittelin Pentin, vaikka kyllä Unto sanoi tuntevansakin. Meidät vietiin salin perälle sohvaan istumaan. Kertoilin siinä auttelevani Penttiä, aikaa kun minulla on. Pirkko keitteli kahvia ja laittoi voileipiä. Hain heille kuhan. Olimme varmaan liki tunnin huokumassa tällä vierailulla. Kahdeksan aikaan lähdimme pappilaan, Pentti kun tunsi kirkkoherran veljen Kuhmoisten ajoiltaan, Harmiksemme Lehtipuut eivät olleet kotona. Jatkoimme Taipaletta kohden. Savikosken tiehaarassa oli maalaistalo, johon oli tehty iso navetta. Löysimme sieltä isännän, joka heti sanoi, ettei osta mitään, mutta Pentti viipyi silti siellä juttelemassa puolisen tuntia. Taipaleella poikkesimme pariin tyhjään paikkaan, sitten minulle tuttuun paikkaan. Pentti esitti pimeällä pihamaalla asiaansa, näin ettei se onnistu. Menin isännän luo ja sanoin, ettei hän taida tuntea minua enää. Kävin vuosia sitten katsomassa pirttiä ostaakseni tilan maalta. Silloin hän muisti ja sanoi itse ostaneensa sen tilaan takaisin. Kalakauppakin alkoi kiinnostaa. Tarkasti hän kyseli pyyntipaikan ja katseli taskulampun valossa kalan kiduksia. Tunsi sitten Pentin ja teki kaupat. Joelan Matti käski sisälle kaupoille, istuimme pirtin pöydän ääressä juttelemassa ja Maija lupasi laittaa madesopan.
Jatkoimme eteenpäin, hain tuttua taloa, mutten löytänyt. Yhdestä talosta tuli isäntä ulos alastomana saunan punaisena. Hän roikkui puoliksi oven sisällä ja puoliksi ulkona ja jutteli pitkät pätkät, osti kalankin. Lähdimme palailemaan Lehtimäkeä kohti, kellokin oli jo pitkälti yli yhdeksän. Kotona olin puolenyön jälkeen, Pentillä tuli vielä juotua teetä

1 kommentti:

  1. Tarina kantaa, ja lukija näkee sen kuin elokuvana. Ei tarvitse seikkailun olla räiskettä, vauhtia eikä vaarallisia käänteitä pitääkseen yllä mielenkiintoa, kyse on konstailemattomasta kerronnasta. MOT.

    VastaaPoista