Tilan töitä 1974

Töitä tilalla

Fordson Majoriin rakenneltu juontolaite toimi hyvin. Tilan metsäkauppa oli saatettava päätökseen lanssilla mittauksessa. Metsäyhtiön mittaajat tulivat paikalle. ”Näkyy olevan mitat hyvin näkyvissä päissä, taitavat pitää paikkansa.” ”Kyllä pitää, mutta tarkasta nyt jokunen, siitä näkyy sitten loput, ovatko kohillaan.”  Yhdestä tukista mitattiin pituus, oikein oli. Kaulain tukin niskaan, mittamies huusi tuloksen, laskija merkkasi sen ylös ja kuutiojalat kertyivät valmiiseen määrään tilin maksamista varten. Yhtiö maksoi ajallaan Tyrvään Säästöpankkiin, siitä meni samalla lukkotilille lain määräämä vakuus uudistustyötä varten. Hakkuun jälkeen metsälaki vaati uusien taimien istutuksen määräajassa. Metsänhoitoyhdistys hankki tilalle puun taimet. Kun taimet oli istutettu, kävi Salli katsomassa metsän uudistusalalla, että taimet olivat lähteneet kasvamman. Sitten hän vapautti lukkotililtä pääosan rahoista. Loput vapautettiin seuraavana vuonna, kun oli tehty tarvittavat paikkaukset.  
Taimet olivat alkuvuosina paljasjuurisia, mutta niiden istutus saattoi mennä koko alalta pilalle taimien mykkyrään jääneiden juurten takia. Luultiin taimien kasvattavan kyllä uudet juuret. Se luulo maksoi tuhansien ja taas tuhansien metsähehtaareiden heikkona kasvuna ja laatuvirheellisinä puina tähtitieteelliset tappiosummat metsänomistajille. Pottitaimen kasvatus pelasti tästä kurjuudesta. Pekka oli käynyt useissa istutetuissa metsissä. Jo autolla ajettaessa näki, oliko istutus tehty paljasjuurisilla taimilla. Varsinkin männyissä oli tuolloin joka puun tyvessä lenko. Puu oli suoristanut vinoon polkaistut taimet, lenkouden lisäksi metsän lannoituksen seurauksena puuaines kasvoi höttöiseksi räkätavaraksi, jolla ei ollut mitään tekemistä rakennuspuuna. Sellaisen puun saattoi raavas mies kiskaista parikymmenvuotiaana  maasta ylös. Juuret olivat samassa kippurassa kuin istutettaessa. Pottitaimien käyttö poisti tämän haitan. Lisäksi ne sallivat istutuksen isännälle sopivaan aikaan, sillä ne oli helppo pitää laatikoissa ja turveruukuissa elossa kastelemalla. Oli siinä pieni haittakin. pottitaimet oli kuljetettava kyljen sivulla laatikossa, jonka kantonauha kiskoi niskaa vinoon. Toisessa kädessä kannateltiin putkea, jonka läpi taimet laskettiin maahan vakoon, joka putken pään polkemisella oli saatu aikaan.

Ismo oli saanut ladon huopakaton urakoinnin valmiiksi. Hän oli tehnyt työn kotoaan käsin. Pekka ja Paula olivat sopineet tilan vuokraajien kanssa, että he luopuvat viimeisestä vuokravuodestaan. He olivat asuneet Innanmaassa piharakennuksen päähän rakennetussa huoneen ja keittiön asunnossa. Kiikassa oli heillä katsottuna oma pieni tila, jonne he saattoivat muuttaa. Näin jäi sivurakennus tyhjäksi hetkeksi. Ismo halusi puhua siitä Pekalle. ”Minä haluaisin muuttaa tuohon piharakennukseen. Käykö se?” Pekka oli ilahtuneena heti valmis siihen. ”Sepä mainiota, sinä voisit sitten työllä maksaa siitä vuokran, joka kyllä sovitaan.” Ismo sanoi närkästyneenä, ettei se käy. ”Minä haluan asunnon niin, että maksan siitä käyvän vuokran. Työ on sitten erikseen.” ”Olkoon niin kuin haluat. Vuokra on sitten viisikymmentä markkaa kuukaudessa.” ”Ei se käy, ei se ole käypä vuokra, minä joutuisin siinä kiitollisuuden velkaan, ja se rajoittaisi vapauttani.” ”No hemmetti, minä saan kai itse määrätä asunnon vuokran.” ”Niin saatkin, mutta minä saan määrätä hyväksynkö minä sen.”

Kuukausimaksuksi sovittiin sata markkaa kuussa. Ismolla oli päälle vielä yksi ehto: ”Minä en sitten mene navettaan. Minä tiedän sen, että jos minä kerran sinne menen, niin sitten minä saan olla siellä aina.” Niin sovittiin. Metsän istutus sen sijaan sopi hyvin hieman ihmisaralle Ismolle. Pekka tiesi hänet niin varmaksi ja korkeamoraaliseksi työn tekijäksi, että hän antoi Ismon tehdä senkin työn tuntitaksalla.

Kuivurityömaa alkoi valmistua. Hannu ja Salamatimpuri olivat tehokkaita kirvesmiehiä, kuljettimen torni oli kattoa vaille. ”Millainen tästä katosta tehdään? Tässä on kaksi mahdollisuutta, joko harjakatto tai vinokatto,” kyseli Salama. ”Miltäs se sitten tieltä päin näyttää?” ”Vinokatto voidaan tehdä siten, että korkeampi puoli on tielle päin” ”Se ratkaisee asian, teet sitten vinokaton.” Salama alkoi sahata ja naulata. Vinokatto tehtiin tietenkin tornia leveämmäksi. Siitä tuli helvetin ruma.