Palasessaan Turun
reissultaan Pekka äkkiä keksi, mitä
olivat ne
Taivassalossa nähdyt savupiiput pihoissa. Ne
olivat samanlaisia
kuin kalastajilla, savustusuuneja,
pienempiä vain.
Tietenkin, missään ei näkynyt aukkoa,
se oli taloon
päin. Alla olisi tuli ja ritilät suoraan päällä.
-Hei Pentti, nyt se selvisi millainen siitä sinun savustusuunista tulisi. Pekka alkoi vuolaasti selittää sitä Pentille.
- Kuinka paljon siinä tarvitsisi kaloja kerralla saada savustettua? Pentti mietti sitä, ei kai kovin paljoa, joka tapauksessa myytävänä olisi pääasiassa pyöreitä kaloja, Lisäksi sitten perattuja kuhia ja isoista hauista ja kuhista fileitä.
-Hei Pentti, nyt se selvisi millainen siitä sinun savustusuunista tulisi. Pekka alkoi vuolaasti selittää sitä Pentille.
- Kuinka paljon siinä tarvitsisi kaloja kerralla saada savustettua? Pentti mietti sitä, ei kai kovin paljoa, joka tapauksessa myytävänä olisi pääasiassa pyöreitä kaloja, Lisäksi sitten perattuja kuhia ja isoista hauista ja kuhista fileitä.
Uunista tehdään sellainen savupiippu, pohjamitoiltaan vaan suurempi kuin ne nähdyt, mutta huomattavasti pienemmät kuin Salosella ja Reilimolla. Kun siitä tehdään niin korkea, saadaan siihen useampia ritilöitä päällekkäin. Kalaa kyllä mahtuu sellaiseen aikalailla. Täytyy laatia tiilien mukaan jakopiirustus. Siitä se sitten alkaa selvitä.
Pekka piirteli kotona
malleja, kävi ottamassa tiilistä mittoja ja päätyi mielestään
osuvaan malliin. Sianojat Sammaljoelta tulivat kylään ja Pekka
esitteli mallinsa, piirsipä sen vielä
ruutupaperille, Anja nappasi paperin mukaansa, olivat
juuri muuraamassa
saunalleen tulisijaa ulos, tässä olisi oiva
uuni.
Savustusuunin kupeeseen voisi vielä muurata tavallisen
rillin.
Pentti oli jo antanut
luvan uunin muuraamiseen. Oli vaan ensin
kysynyt, mitä se
tulisi maksamaan, ja savustaisiko Pekka
sitten kaloja. Hän
kun ei itse tietenkään ehtisi sitä tehdä,
Pekka lupasi saada
sellaisen aikaan kahdella tuhannella markalla, siinä
olisi vain
tarvikkeiden hinnat. Työ tulisi ilmaiseksi.
Katseltiin pihassa
uunin paikkaa, Pentti päätti sen olevan
saunan päädyssä.
Siinä oli sopiva tila, poissa jaloista.
Harri oli nopea.
Sammaljoelle syntyi siinä paikassa savustus- ja rillausuuni. Pekka
kävi sitä katsomassa. Hyvin siinä siiat
savustuivat. Tulen piti olla aika pieni, etteivät kalat
palaisi.
Tämän uunin näkeminen
selvensi Pekalle loput kysymykset , joita
olivat mm. luukkujen teko. Peräkärryyn lastattiin
tiiliä ja
valmisbetonia pari säkkiä. Sovittuna päivänä
aloitettiin
perustuksenteko. Pentti oli siinä innokkaasti
mukana. Tiilillä
mitattiin perustuksen mitat, lapiolla
kaivettiin kovaa
savea. Syntyi suorakulmainen kuoppa, leveämpi kuin syvempi.
Laudoista nakuteltiin kuoppaan kehikko
sisäpuolelle
niin, että kaivetun maan ja laudoituksen väliin
voitiin valaa
sokkeli. Pentti toi kottikärryt ja pari ämpärillistä vettä sekä
alkoi sekoittaa sementtiä.
-Tämän
homman minä osaan, tässä ei tarvita järkeä, sanoi
Pentti. Pekka
taivutteli
harjateräksen pätkiä sopiville mutkille sokkeliin, ja pisteli
lapiolla betonin paikoilleen. Sokkelista
tuli hiukan korkeampi kuin maan pinta, olisi saanut
tulla vielä
korkeampikin, mutta betoni loppui.
Kesä oli ollut
tavanomaisen masentunutta aikaa Pentille.
Uunin muuraus
antoi oivaa virikettä ja olihan se eteenpäin
valmistautumista,
samalla jotain uutta. Ei hän oikein tainnut uskoa siitä olevan
erityistä hyötyä. Sanoikin Pekalle
tehneensä
kallimpiakin virheinvestointeja. Pekka tuumi
uunin maksavan
talvessa itsensä, vaikka Pentti sanoi uuden
verkonkin pystyvän
kuolettamaan itsensä vasta kymmenessä
vuodessa, Pekka
sanoi uunin hoitelevan kymmenien verkkojen
saaliin
samanaikaisesti.
Sokkelin kuivuttua alkoi
muuraaminen. Kottikärryissä sekoitettiin kuivalaasti, Pentti taas
sekoitusmestarina. Hänelle oli
tullut vieraita, Jehovan todistajia. Oli kuitenkin
tullut pihalle
töihin.
-Olkoon
Anneli heidän kanssaan sisällä, Mukavia ihmisiä he ovat, vaikka
heidän aatteensa uskonnollinen puoli on ihan älytön. Pekka oli
samaa mieltä. Laastia
lensi sokkelin päälle ja tiiliä perään. Ensimmäinen
varvi oli helppo.
Sitten täytyi alkaa miettiä tiilien jakoa.
Joka kierroksella
oli tiiliä katkottava ja aseteltava saumoja
lomittain. Neljä
kerrosta syntyi sinä päivänä.
Muurauksen
edistyessä sinne tiilien lomaan oli aseteltava
luukkujen
saranoita varten pultit, ritilöitä varten tukiraudat, luukkujen
sulkemista varten koukut. Muutama viikko
siinä kului
aikaa, uuni kohosi hiljalleen yli heinikon.
Talven varalle oli vielä saatava leppäpuita. Ensin Pekka
ajatteli Pentin saavan
niitä jostain läheltä, vaikka Lehtimäen Sepolta. Sepolla ei
kuitenkaan ollut leppiä, se selvisi, kun hän kävi katsomassa
muurauksen edistymistä. Pekka
oli kerran hakemassa 3 v. vanhaa sontaa Kantalan Liisan ja
Viitasen Erkin
kanssa, kun Pekka huomasi leppärankapinon
tienlaidassa.
Liisa sanoi niiden olevan heidän puitaan,
ja lupasi niitä
siitä kyllä saatavan. Sattui vielä Hannu,
Liisan poika ja
Kantalan nykyinen isäntä tuleman traktorilla
vastaan, ja Pekka
sai lopullisen luvan. Hinnaksi määrättiin
savukalaa,
Peräkärryllisen
leppiä Pekka toi seuraavalla terralla Linkolaan muuraamaan
tullessaan. Pentti niitä puita ihmetteli,
ja lupasi tulla
hakemaan seuraavan kuorman.
Pekka alkoi taas muurata,
Pentti seurasi joka kiven laiton
paikoilleen,
kyseli välillä, miten lakeinen saadaan pysymään,
mutta ei lainkaan
pyrkinyt neuvomaan. Se olikin ensimmäinen
kerta, kun Pekka
teki Linkolassa jotain, ja Pentti tyytyi
katsomaan ja
auttamaan. Olihan se mukava tunnustus luotta-muksesta työhön.
Lakeista varten
Pekka oli hakenut lattarautoja, joiden varaan
tiiliä alettiin
sovittaa. Viimeiseksi laitettiin vielä
savupiippu, neljä varvia korkea nysä, ja savupelti
sisään.
Muuraustyö oli tehty. Uuni seisoi saunan kupeessa
komeana,
punaisena. Nyt se jo näkyi heinikon ja puupinon
takaa, Pentti oli
alkanut pieniä rankapinoa ja latoi puut riviin uunin eteen. Uunin
kohotessa kohosi rankapinokin, eikä uunia
ollut näkynyt rapuille ennen kuin nyt sen valmistuttua.
Luukut ja ritilät vielä
puuttuivat. Pekka
oli käynyt korjauttamassa autoaan Kosken korjaamolla
kolmostien
varressa. Siellä isä ja poika tekivät töitä,
Uunista puhuessaan
Pekka oli maininnut ritilät, ja Makka oli
luvannut tuoda
sopivaa ainetta Tampereelta. Niistä sitten
leikeltiin ja
hitsattiin sopivat ritilät, ja samalla kaikki
muu tarvittava
rautatavara. Makka teki työn asevelihintaan.
Pekka lupasi tuoda
savukalaa palkaksi. Luukkuja
varten oli käytävä Mattilan koneistamossa Kemmolassa.
Ne tehtiin
puolentoista millin teräksestä. Niiden paikoilleen laitto oli
helppoa. Pentti piteli luukkua paikoillaan, Pekka
porasi siihen
reiän saranan reiän läpi, laittoi reikään pop-niitin ja pusersi sen
tiukaksi. Niitit olivat melko lujia, ja
Pentti alkoi niitä puristaa pihdeillä. Paukahtaen niitit
katkesivat ja
tiukkaantuvat lujasti luukkuun ja saranarautaan.
Tulipesälle tuli
oma luukku, ja kaloille omansa. Ritilöitä
mahtui neljään
kerrokseen, niiden koko oli noin 70x80 senttiä.
Tulipesän ja
savustuspesän välille laitettiin vielä rasvapelti. Pentti tahtoi
siihen porattavan reikiä, joista savu
pääsisi
kulkemaan. Pekan mielestä ne olivat tarpeettomia,
muuta porasi niitä
parikymmentä ja sanoi niitä Pentin
reiiksi, Penttiä
nauratti. Uuni
oli koeajoa vaille valmis. Pekka olisi vielä halunnut
kalkita sen,
muttei Pentti antanut. Olisivat vain huonot
saumat hieman
peittyneet, mutta Pentin mielestä uuni sopi
näin samaan
tyyliin talon kanssa, sielläkin uunit olivat
muurauksen
jäljiltä punaiset. Pentti
toi pakkasesta muutaman peratun lahnan ja yhden
suutarin. Niillä
oli määrä kokeilla uunin toimivuutta.
Kalat olivat
suolaamattomia, mutta Pekka väitti niiden suo-laantuvan hyvin
suolaliuoksessa kuumina. Ainakin Sianojilla
siioista oli
tullut sillä lailla hyviä.
Tuli alle ja kalat ritilälle. Pekka arveli savustuksen kestävän parisen tuntia. Savupelti pidettiin auki, jotta uunissa olisi hyvä veto. Hitaasti kalat kypsyivät. Niitä kurkittiin vähän väliä. Se oli virhe. Uunin lämpötila laski aina luukkua avattaessa. Puolentoista tunnin kuluttua Pekka otti kalat pois. Niitä alettiin heti maistella puupinon päällä. Suolavatiin vaan kastettiin ensin. Ei suolaantunut tarpeeksi, uudelleen veteen. Kalat olivat valjuja, Pentti sanoi niiden olevan kuin paistettuja, ei ollut väriä eikä oikein savun makuakaan. Taisivat olla raakojakin, nippa nappa. Eipä näyttänyt alku hyvältä.
Päätettiin kokeilla seuraavalla kerralla tuoreilla suomupäällisillä kaloilla.
Piha tallin ja verkkosaunan välissä, pilkekasojen takaa pilkistää savustusuunin yläosa
Ei jää tämän uunin muuraus jälkeen Antti Hyryn Uunista! Kiintoisaa, että Pentti oli ensin epäilevä uudistuksesta, mutta kun Pekka "vei läpi" hankkeen, niin innostus nousi. Jatkossa saataneen lukea, löytyikö oikea kuumuus, savustusaika, lastumäärä, suolausmenetelmä....
VastaaPoistaLuetuin juttuni, jo yli tuhat on täällä käynyt. Suuri osa taitaa olla tullut Kotiverstaan kavereilta. Mukavalta se tuntuu.
VastaaPoista