Sirkkelin korjaus v. 1974

KUIVURIN RAKENTUMINEN

Sirkkeli oli huutanut useamman viikon. Lautatapuli oli kohonnut yli suulin räystään. Puutavaraa oli joka lajia, Ismolle kolmioripoja huopakatolle, neljän tuuman parruja kannattamaan kuivurin yläosaa, kuuden tuuman lankkuja kannattamaan siilojen pohjia, 7/8 lautaa eri leveyksiä, yleensä neljä ja viisituumaisia. Leveimmät olivat kymmenen, jopa kaksitoista tuumaa leveitä.
Sahaus oli käynyt vahingoitta, mitä nyt pieniä nirhautumia ja venähdyksiä oli tullut. Moni isäntä oli työmaalla poikennut, moni oli tilannut itsellensä jotain sahuuta. Pekka oli kaikille luvannut.
Nyt oli aika aloittaa rahtisahaus, omat tukit oli pilpottu palasiksi. Virtasen miehet toivat aluksi sellaisia mäntytukkeja, jotka olivat liian kaitoja kaupaksi. Niistä saatiin hyviä kakkosnelosia. Osasta tuli puolipuhtaita, koska tietenkin koetettiin saada valmista niin pienestä puusta kuin mahdollista. Hyvin sahuu onnistui, mutta sitten öljymoottorista paloi vastus, eikä sillä voitu enää pyörittää terää. Pekka kutsui vielä tutun sähkömiehen tarkastamaan tilanteen. Mikko oli pienestä mökistä maantien laidalta. Mielellään hän tuli, poikkeili talossa muutoinkin. Oli paremmin Antin kavereita, kun olivat saman ikäisiä. Mikko löi piuhat kiinni ja varmisti vaiheen palamisen. Kovin hän mielenkiinnolla tutki vanhaa öljymoottoria, sellaisia kun ei enää opetuksessa eikä muuallakaan käytetty.

Miesten täytyi ottaa voima traktorista ulosoton kautta, sen päähän asetettiin kardaaniakseli, jonka toinen pää sovitettiin sirkkelin akselin päähän hitsattuun ulosottoon. Osmo sen hitsasi, kun oli miehistä taitavin kaikenlaisissa remonttihommissa.
"Laita sitten varovasti kierroksia," opasti Osmo hitsauksen jälkeen. Pekka peruutti fordin sirkkelin viereen, Hannu sovitti kardaanin paikoilleen. Traktorin ei tarvinnut olla aivan suoraan sirkkelin akselin suuntaisesti. Kardaaniakseli salli pienen mutkan, sillä siinä oli molemmissa päissä nivel. Parempi oli kuitenkin, että se oli niin suorassa kuin mahdollista, niin kardaani ei lonksunut hajalle.
"Paljonko mä laitan, noin tuhat kierrostako?" Pekka huusi Osmolle traktorin kopista.
"No koita sellaista pienempää ensin, lisätään sitten, kuunnellaan ensin." Pekka kytki ulosoton varovasti päälle, kardaani alkoi pyöriä samassa hetkessä. Siinä ei ollut muuta pehmentämässä kuin traktorin kytkin. Kun Pekka päästi kytkimen ylös, alkoi sirkkelin terä samassa pyöriä kardaanin pakottamana. Terä alkoi ulinansa, Pekka nosti kierroksia käsikaasulla, katseli ja kuunteli. "Tässä taitaa olla sopiva!" huusi hän melun yli. Osmo ja Hannu nyökkäsivät ja huitoivat Pekkaa tulemaan alas kopista. Traktorin seisontajarrun Pekka polkaisi tiukkaan ja hyppäsi alas.
"Nyt siinä on sellainen vääntö, ettei hevillä taivu isommankaan tukin edessä." Pekka käveli sahurin paikalleen, Hannu takasahuriksi ja Osmo valmiin tavaran päähän.
Tukki oli paikoillaan pöydällä, Pekka siirsi varovasti pöydän kuljetinvipua, ja pöytä syöksähti liikkeelle. Terä sirahti ja leikkasi pinnan irti hetkessä. Osmo otti pinnasta otteen tukin ollessa vielä sahauksessa, sen loppuessa siirsi pinnan silppukasaan ja samalla työnnälsi tukin terästä poispäin. Näin terä ei päässyt ottamaan tukkiin kiinni, kun Pekka käänsi kytkimen paluuasentoon. "Tämä on aika nopealiikkeinen," murisi Pekka sahuun lomassa. "Kytkintä ei parane kerralla laittaa kiinni asentoon, muutoin tukki liikahtaa pöydällä ja voi vierähtää alas," mietti hän juoksuttaessaan pöytää taakse. Vauhtia saattoi lisätä, kun alkunykäisy oli vältetty. "Hyvin tämä käy, ei tässä mitään," huusi Pekka sahauksen väliin.

Terän alle Pekka oli laittanut muovisen sadevesikourun pätkän, sellaisen kolme metrisen. Terä kun pyöri vinhaa vauhtia, saivat hampaat haukattua paitsi puuta, myös ilmaa. Puru lensi kuin lietsosta. Aina välillä täytyi purua siirtää loppupäästä pitemmälle, muutoin kouru tuli täyteen, ja terä alkoi pyörittää purua vasten sahurin silmiä. Tämä sahuujäte kelpasi erinomaisesti kaikille, joilla karjaa oli, se oli erinomainen kuivike navetassa, kanalassa, tallissa tai lampolassa. Virtasen miehet saivat ensimmäisinä viedä purua navettaansa, hyvä vaan kun planssi tyhjeni.

Keskikesällä metsäajot olivat vähissä, ja Hannu oli ilman töitä. Pekka pyöräili Virtaselle. Isä Matti hääri pihalla askareillaan, Hannu oli traktorin kimpussa.
"Katsos nyt kuinka etupyörät pyörivät," sanoi Osmo traktorin kopista Pekalle, ja pyöritti ohjauspyörää edes takaisin. "Älä saamari tee kuoppia pihaan," huusi Hannu veljelleen. Ohjaustehostin tuli belaruksesta kuntoon.
"Älkääs nyt hängslätkö siinä," puuttui Matti torailuun, "mennääs kahville, Vieno keittää." Peräjälkeen astelivat taloon ja keittiön pöydän äärelle. Huone oli kuuma kesähelteellä, ja siksi ikkunoita oli auki. Kärpäset vaan livahtivat sisälle joka raosta. Vieno laittoi kahvin kiehumaan, leikkasi leipomaansa nisua aikas kasan lautaselle ja toi sen ja kupit pöytään. Odotellessaan kahvin kiehumista hän otti kärpäslätkän käteensä ja alkoi läpsiä kärpäsiä hengiltä. "Aina niitä tulee, vaikka kuinka läpsisi." tuumi emäntä, kävi välillä vetämässä kevyitä verhoja paremmin ikkuna-aukkojen suojaksi. Kahvi valmistui, miehet kumartuivat kuppiensa ääreen ja alkoivat ryystää, sekoittivat välillä lusikalla, haukkasivat nisusta ja ryystivät taas. Eivät kuitenkaan tassilta, vaikka niinkin meneteltiin monessa talossa. Oli Pekkakin sen tavan opetellut.

"Tuletkos Hannu minulle töihin kuivurille?" Pekka aloitti.
"Miksen vaan tulisi, olisihan siinä jonkun aikaa töitä," myöntyi Hannu. "Mitäs ensin tehdään." No, riihen lattian me jo Markuksen kanssa veimme pihalle, valetaan ensin anturat riihen puolelle ja nostetaan sitten viiden tuuman parrut piirustusten mukaan pystyyn ja aloitetaan siilojen pohjan reisien naulaaminen." "Kuulostaa helpolta ensin alkuun, koskas aloitetaan?" Sovittiin päivä, puhuttiin hieman palkasta. "Sopiiko sinulle kuukauspalkka, kun siihen kyllä menee loppukesä?" Saivat asiat järjestykseen, kahvit juotua ja pihalla vielä puhetta jatkettua, kunnes Pekka pyöräili alamäkeä kotiin.