Äijien tarinoita kylältä -70 l

Kylätarinoita

Ei ollut vielä kiire kynnölle. Syksy oli ollut kuiva, viljat oli pian kuivattu, saisi vaikka vähän sataa. Kastuisi pellon pinta hieman, eikä olisi niin kovaa kyntää. Paula ja Pekka istuivat iltaa Lehtimäessä.”Kyllä ennen hevosen perässä sai kävellä syksyisin kuukausikaupalla, sateessa ja paisteessa. Hevonen kiskoi yhtä auraa, askelsi vakaasti nojaten länkiinsä, mutta vauhti oli verkkaista. Kyllä siinä monta kertaa tuli piru mieleen kuraisissa saappaissa.” Heikki oli hyvällä tuulella, työt eivät hätistelleet. ”Muistatkos Paula, kun ennen kaupan oven pielessä oli syksyisin sillitynnyri? Siitä kauppias sitten pisti kokonaisia sillejä pakettiin.” ”Muistan, ostin itsekin sellaista.” ”Se tynnyri oli aika väkevä, se alkoi haista päivä päivältä lujempaa. Sitten ukot kauppaan tullessaan sylkäisivät tynnyriin.” ”Hyi olkoon, onko sellaistakin ollut!” Paula kiljaisi kauhuissaan. Heikkiä ja Pekkaa nauratti. ”Tuossa kauppaa vastapäätä on punainen asumus, sen osti Salon Ville Kiikoisista. Tuli Fanninsa kanssa siihen asumaan. Ville esitteli itsensä: ”Olen rosvo Salo Kiikoisista.” ” Ilmi kaatoi kahvia lisää. Hän oli paistanut lettuja ja paistanut jauhelihaa. Eivät muut sitä jauhelihaa huomanneet, ajattelivat vaan saavansa makeita lettuja hillon kanssa. Ilmi laittoikin jauhelihan letun päälle ja kääri kaiken rullalle. Jokainen sai lautasen eteensä sekä veitsen ja haarukan. Puheen lomassa sitten leikattiin palanen lettua, annos meni suuhun. Pekalta meinasi tulla kipakka arvio suolaisuudesta, Emäntä kerkisi paljastaa uuden tarjoomuksen. Silloin lettu muuttui makoisaksi suussa. ”Salo oli kova ajelemaan ja ottamaan, oli kerran tulossa Tampereelta aikas tuiskeessa. Konstaapeli Muuronen oli Bio Sammon kohdalla vastassa ja pysäytti auton. Salo veivasi ikkunan auki, Muuronen alkoi katsella ja kysellä. Lopulta oli käskenyt Salon ulos autosta. Hän avasi oven ja putosi heti maahan, jalat eivät pitäneet. Muuronen alkoi moittia. Salo siihen: ”Oo vait. Minä olen ajanut enemmän autoa juovuksissa kuin sinä selvänä.”  Vammalassa ajettiin kolari. Toinen osapuoli oli konstaapeli Muuronen. Salo sattui siihen tulemaan ja kovaan ääneen tiedusteli: ”Onko alkoholilla osuutta asiaan!” Muuronen hermostui ja moitti Saloa. Tämä jatkoi: ”Kyllä eppäillä saa, kyllä eppäillä saa.” Kaikki nauroivat, Heikki oli erinomainen tarinan kertoja. Illalla ajettiin kotiin, Saunanojan mutkan silta tuli onnistuneesti ylitettyä.

Virtaset tulivat kylään arki-iltana. Juotiin kahvia. Rauni ja Osmo olivat molemmat mielissään töitten sujumisesta. Osmo oli ollut korjaamassa heiniä metsätraktorillaan. Siinä oli asennettu tukkikuormain Belarukseen. Innanmaassa heinät korjattiin navetan vintille. Päädystä nostettiin valtavat ikkunat sivuun. Näin saatiin vintin lattian tasalta aukko päätyyn. Heinän hankominen kärrystä sisälle sujui alkuun hyvin, mutta kuorman laskiessa joutui lavalla olija aikamoiseen paineeseen. Tavaraa piti saada ylös, lopulta aivan kurottaen perään. Sisällä oli helpompaa, heiniä saattoi aluksi hyvin siirtää isojakin rukoja lattiaa pitkin työntämällä. Kuka miehistä sitten sai idean, keksittiin ajaa kärryn eteen Belarus. Osmo pisteli kuormaimella aikas tukkoja Pekan ja Hannun siirreltäväksi. ”Siinä vaan meinasi mennä sähköjohdot poikki, tolpasta tuli lanka navetan päätyyn.” ”Ei sitä ennen oltu huomattu, tuleehan johto niin korkealla, ettei siitä mitään estettä muodostunut hangoilla pisteltäessä.” ”Nyt minä kiristin jo kuormaimella lankaa, ennen kuin huomasin. Olisi siinä voinut tulla isku sormille.” ”Minulle sattui vahinko kuivurilla. Taas kerran sulakkeet olivat lentäneet. Menin ylös laariin vaihtamaan niitä. Siinä oli ohraa kuivumassa siinä laarissa. Minä kiersin sulaketta irti. Siinä en huomannut, että sieltä lähti pohjakin mukana. Sain aivan helvetillisen tärskyn. Heitin kuperkeikan takaperin. Se ohra minut pelasti.” ”Kyllä teillä äijillä on aina henki katkolla töissänne, ” Raunia puistatti kuunnella, ”koskas se sitten tapahtuu, että joku teistä kuolee?” ”Ei me tahallamme, työ vaan on sellaista, ei sitä osaa aina varoa, vahinko voi tulla huolellisellekin.” Pekka koetti tyynnyttää tilannetta.Televisiota ei tarvinnut sinä iltana avata.