Pikkubussi ja Jukolan viesti -70 l

Volkkarin loppu ja uusi elämä

Epäonnisen konserttimatkan johdosta Vettenrannalle viety auto ei ollut aivan elonsa päässä. Tapsan mielestä vihreän kori kannattaisi pelastaa. Moottori oli loppu. Pekka lähti Järvisen autokauppaan. Hän oli nähnyt siellä ulkona pikkubussin. Tommi ei ollut onnistunut koskaan myymään hänelle mitään, ei ollut tosin koskaan ostanutkaan.  125 cc Tähteä oli kysynyt myydäkseen. Tommi totesi, ettei hän tee sillä mitään.

Ville oli vuokrannut perheelleen kesämökin Ylistenjärveltä. Siellä he oppivat ravustamaan. Vuokranantaja asui itse kesänsä toisessa mökissä. Hän, kansakoulunopettaja Salo Salosta ravusti kesäisin ammatikseen. Hänen saaliinsa olivat hirmuisia, tuhansia, kymmeniätuhansia rapuja. Olivat kerran puheissa isännät keskenään. Salo kertoi illalla saapuvista ostajista. Mökillä hän kertoi, että illalla Salo saa kovaääniset ostajat, Järvisen Tuomo perheineen. Pimeän laskeuduttua kuului tieltä puhetta. Se liukui lähemmäs ja voimistui, mökin kohdalla kailotuksesta sai selvää joistain sanoista, äänet vaimenivat taas.  Vajaan tunnin kuluttua sama toistui, Kiljusten herrasväen marssi rapujen kanssa ohi nukkuvan mökin. Ei viitsinyt Pekka muistuttaa tästä vuosien takaisesta kysyessään Tommilta Volkkarista. ”Saako sen käyntiin?” ”Kyllä, siihen on asennettu vaihtomoottori.” ”Minä sitä jo katsoinkin, muutenhan tällä ei tee mitään, mitäs tahdot siitä?” ”Kolmesataa markkaa.” ”No voi saamari , kun laitoit sopivan hinnan. Kai minun on nyt sitten sinulta kerrankin ostettava.” Tapsa lupasi vaihtaa moottorin aamuksi, oli meno Helsinkiin. Vihreä oli taas voimissaan, Pekka oli ajamassa Punkalaitumen ja Murronharjun kautta. Roismalan ylämäessä alkoi kytkin luistaa. ”No piru, tää on säädettävä. Minä myöhästyn. Jos vielä hiukan koetan.” Yllättäen luisto alkoi vähetä ja loppui pienen päästä. ”Eipä ole tällaistakaan ennen sattunut, täytyy puhua Tapsalle.” Ajo kävi hyvin. Reissu tuli hoidettua.

 Savonlinnasta Ville soitti: ”Täällä on Manamansalon lopetettavasta postista vanha kassakaappi. Minä ostin sen urheilukerhon laskuun. Tulisitko hakemaan sen?” ”Älä, sehän on mielenkiintoista. Mitä se painaa?” ”Kolmesataa kiloa.” ”Millä me se saadaan kyytiin.?” ”Kyllä postin pojat nostavat.” Takaisin ajellessa auto oli vakaampi ajettava, alamäissä se rullasi vapaalla hyvin. Oli kyydissä muutakin sälää. Innanmaassa sälä nostettiin autotalliin. Kassakaappia ei yksin voinut saada minnekkään. Konserttimatkat jatkuivat. Sarkolan ahteessa alamäessä vauhti kohosi ja kohosi. Sitä olisi joku muu jo alkanut hillitä. Pekasta se oli tuhlausta. Kolme kuukautta kului. Vihreän runko katkesi rasitukseen. ”Tapsa kuule, sähän vaihdoit mulle sen volkkarin moottorin siitä pikkubussista.” ”Muistan sen, nytkö se täytyisi vaihtaa takaisin?” ”Mistä sä sen tiesit.?” ”Paula oli puhunut töissä.” Vaihto oli varmasti autoista helpoimpia. Viisi pulttia irti, bensaletku ja sähköjohdot irti, pakoputki irti ja siinä se oli. Pikkubussi oli siniharmaa. Siinä oli penkit takana kahdessa rivissä, yhdeksälle matkustajalle oli paikka. Kotona irrotettiin penkit, ne olivat vain parilla pultilla kiinni. Ne nostettiin autotalliin. Parkanossa oli käytävä. Volkkari kulki kevätroutaisilla teillä kuin hetekka. Siihen oli hankittava uudet iskunvaimentimet. Sen jälkeen auto kulki kaksikymmentä kilometriä nopeammin. Sillä uskalsi ajaa, kun se ei heijannut puolelta toiselle.

Virtasen miehet olivat harrastaneet suunnistusta kohta koko ikänsä. Tyrvään Kisa oli lähettämässä joukkueen Jukolan viestiin. ”Sinullahan on se pikkubussi, lähtisitkö viemään meidän joukkuetta sinne?” Osmon kysymys oli hieman yllättävä, Angelniemen Ankkurit sen sinä vuonna järjestivät. Ei sitä miettiä tarvinnut, Pekka oli valmis reissuun. ”Millaisen yöpymisen olet ajatellut, mitä tarvii ottaa mukaan?” ”Teltoissa me olemme olleet.” ”Ei helskutti, en minä sellaiseen ala. Minä lainaan Metsänpojilta puolijoukkueen teltan ja kaminan, pysytään lämpöisinä.” ”No se vasta olisi jotain.” Auto lastattiin täyteen reppuja ja matkalaukkuja, Penkit oli kiinnitetty uudelleen, miehiä poimittiin mukaan. ”Aja tonne kenkätehtaalle, pojat ovat kokoontuneet sinne.” Ajettiin läpi Vammalan. Roismalan risteyksestä käännyttiin Lauttakylän suuntaan. Pekka lisäsi vauhtia, auto alkoi täydessä lastissa hieman heijata. Pojat katsahtivat huolissaan kuljettajaa. Pienen hetken kuluttua Pekka oppi ottamaan heijauksen hallintaan, ajo vakaantui. Perillä oli valtava väenpaljous. Liikenteen ohjaajat toimivat tehokkaasti. Matkailuautot ja –vaunut ojhjattiin oikeille paikoilleen, katselijat ja kilpailijat omille alueilleen. Tyrvään Kisan joukkue sai hyvän paikan melko läheltä toimintakeskusta. Teltta oli pian pystyssä ja saman tien kaminassa tuli. Sisällä tuli miellyttävä olo. Illan lähdöt olivat jännittävät. Naiset pääsivät matkaan päivännäöllä. Mahdoton joukko heitäkin oli, vaan sitten vasta väkeä juoksi, kun miehet illansuussa aloittivat otsalamput kiiltäen rynnimisensä  pimenevään maastoon. Etummaisena juoksi rinnettä ylös kookas hahmo. Hän oli heti ottanut parinkymmenen metrin johdon, ja kasvatti kaulaa jatkuvasti. ”Mietaan Jussi painaa tavan mukaan aloituksessa edellä, hänelle se on muodostunut tavaksi.” ”On kyllä komeata katsella.” Rinne hiljeni, sadat juoksijat hävisivät näkyvistä, kisakylä hääräsi omiaan. ”Mennääs kisaravintolaan syömään.” Pekkaa alkoi hiukoa. ”Muistakkos sinä vielä, kun kisa oli Vaununperällä?” ”Oltiin me pikkupojat sitä katsomassa, sehän alkoi Sallin kallion kupeesta maatilan pihasta. Kisat olivat vielä pienet nykyiseen verrattuna. Oli sitä jännittävää seurata.” ”Mennääs vielä katsomaan paria tuttua tonne vaunualueelle.” Osmo tunsi valtavan määrän suunnistajia, kävelivät ja morjenstelivat. Koputus vaunun kylkeen, astuivat saman tien sisälle. Vaunu oli lämpöinen ja valoisa. ”Tällainen meidänkin on saatava, onpa tässä mukava matkustaa.” ”Kyllä kyllä, ovat vaan niin turkasen kalliita.” Juteltuaan palasivat omalle teltalle. Virtasen Matti oli pitänyt teltan lämpimänä. ”Olkaas te nyt kipinämikkoina, minä poikkean vähän syömään.” Klapit olivat järjestäjien hankkimat, niitä ei toennut tuoda mukanaan. Ensimmäinen vaihto lähestyi, kakkososuuden juoksija lähti vaihtoalueelle, Matti palasi syömästä. Pojat lähtivät seuraamaan vaihtoa. Yö kului, kilpailija toisensa perään lähti matkaan, juosseet palasivat telttaan nukkumaan. Pekka oli asettautunut taltan sivulle pitkäkseen, kolmatta vaihtoa ei hän enää nähnyt. Miesten hälinä ja edes takaisin kulkeminen ei häntä häirinnyt. Kuorsaus vain kuului. Auringon noustua viesti jatkui. Voittajajoukkue saapui maaliin perässään muita. Kisan miesten kilpa meni keskipään jäljessä. Juoksu ja suunnistus ei oikein sujunut, Viimeisenä matkaan suunniteltu Hannun juoksu jäi tekemättä. Keskeytys oli tuloksena. Tavarat pakattiin autoon. Mieliala oli pettynyt, etenkin kuljettajalla. Muut toipuivat nopeasti, urheilua kaikki vaan oli.