Autoilla ajettiin jos päästiin -60 l

Ajoja ja korjauksia

Vaununperällä ajettiin risaisilla autoilla. Ainoastaan kahdessa paikassa siellä oli kunnossa olevat ajopelit. Yhden auto vihelsi lujaa kulkiessaan, venttiilivika. Toisen auto saattoi päästä Vammalaan ja takaisin sammumatta tai hyytymättä matkalle. Kolmannen menopeli oli niin ruosteessa, ettei sitä enää kannattanut paikata. Parilla oli kolariautot, erilaiset lommot kyljissään niillä vaan toimitettiin askareita. Kyläläisten tarmo autojensa hoitoon oli tarpeetonta pelittelyä. Yksi auto oli sellainen, että sillä kyllä pääsi hyvin kauniina kesäpäivänä, mutta kun yöllä oli ollut pakkasta, niin autolla ei enää päässyt kuin noin kymmenen kilometrin matkan ennen pysähdystä. Sitä tutkittiin miehissä, ei vikaa missään. Viimein selkeni, kaasutin oli asennettu moottorin päälle, tehtaalla tosin. Tämä aiheutti kylmällä ilmalla kaasuttimen kurkun jäätymisen. Ei valunut polttoaine ja auto sammui.

Virtasen Osmo kertoi toisenkin tapauksen. ”Kotajärvenmaan miehillä auto teki stopin riiuureissulle mennessä. Sitä miehissä koetettiin selvittää. Katsottiin tuleeko bensaa, tuli. Katsottiin tuleeko virtaa, tuli. Tehtiin kaikki mahdollinen, avattiin ja putsattiin, käyntiin vaan ei lähtenyt. Ilmanpuhdistin oli pois paikoiltaan, siinä sitten joku miehistä puhalsi suoraan kaasarin kurkkuun, ja auto käynnistyi! Pääsivät miehet jatkamaan matkaansa. Sitten auto taas pysähtyi, jälleen ilmanputsari pois ja puhallus kaasuttimeen. Näin pääsivät monena päivänä eteenpäin, kunnes joku huomasi, ettei sillä puhalluksella ollut mitään tekemistä käymisen suhteen. Puhaltajan oli kumarruttava pitkälle moottorin päälle, ja hän otti tukea kaasuttimen reunoista. Tuli samalla painaneeksi sitä tiukempaan kiinni. Oli näet löystynyt, ja ilmaa pääsi sivusta sisään!” Pekka ja Hannu nauroivat toilaukselle.
Virtasen Matilla oli asiaa Konelaan Tampereelle. Hänellä ei ollut autoa, eikä poikienkaan Volga ollut kunnossa. Pekka oli hiljan vaihtanut Opelinsa Miniin. Levorannassa oli kaupat tehty. Vanhaan peliinsä hän oli asentanut  6 v laturin sijaan 12 v laturin. Näin tällä ylivirralla startti pyöri iloisesti ja auto käynnistyi pakkasellakin hyvin. Pitkään ei tosin voinut startata, moottori olisi palanut pilalle. Tämä Opeli oli talvella kylmä auto. Vauranojalta löytyi vanha Mossen lämmityslaite. Se asennettiin sisälle etupenkkien väliin. Kumiputket täytyi vetää liittimillä moottorista uuteen lämmittimeen veden kierrättämiseksi. Sähkö siihen ryöstettiin kojelaudan alta lisäjohtimella. Näin saatiin Mossen lämmittimen moottori pyörimään. Autosta tuli lämmin, mutta kostea. Jalakatilaan aina ajautuva lumi suli tehokkaasti ja sai takalasin huurusta umpeen. Sinne piti vielä asentaa hattuhyllylle propeli pyörimään. Katkaisija laitettiin kuljettajan penkin viereen. Posiot tulivat kylään, lähdettiin siitä käymään autolla kylille. Pekka napsautti lisälämppärin päälle, se aiheutti Ullassa ja Antissa melkoisen naurun. ”Mitä siinä nyt on? Eiks ole hyvä, että varpaatkin tarkenee?” Nauratti se isäntäpariakin. Hetken päästä oli kytkettävä takalasin propelikin päälle. Nyt vasta vieraat nauroivatkin. ”Onko sulla ensi kerralla propelli katolla? Päästään lentäen,” Ulla sai vaivoin puhutuksi. Opeli ei käynnistynyt enää startista, se sai mäkilähdön ja ajettiin Levorannan ikkunan alle torin laidalle. Siellä oli punainen Mini, se ostettiin. Pekka katseli ikkunasta, kuinka miehet työnsivät vanhan auton takapihalle.
”Matti täällä, moro, mun tarttis päästä Konelaan ennen sen sulkeutumista, kerkiäkkös sää sellaseen?” ”Mikäs siinä, mä tuun hakeen teiät.” Matti, Osmo ja Hannu tunkivat pieneen punaiseen. Lähtivät ajamaan Vammalan kautta Roismalan risteykseen ja siitä kohti Tamperetta. ”Paljonkos meillä on aikaa?” ”Nyt on vielä 40 minuuttia, keritäänks me?” ”Kyllä vaan, tämä kulkee kevyesti 130.” Taakse jäi Ellivuoren risteys, noustiin Kärppälän kohdalla mäkeä, ohi Kutalaan menevän tiehaaran, alas mäkeä ja seuraavan ylämäen puoliväliin Mini pysähtyi. ”Mikäs nyt on, taidetaan myöhästyä.” Matti hermostui. Kohdalla oli pieni tilustie, jonka alkuun Pekka sai auton pois tieltä. ”Tuus Osmo mukaan, käydään tuolla talossa.” Kop kop. Vanhanpuoleinen emäntä tuli avaamaan. ”Päivää, meillä kun on kiire Tampereelle ja auto sammui tuohon tielle, niin voisinko saada lainaksi polkupyörän pumppua?” Palasivat sen saatuaan autolle, Hannu ja Matti olivat jo saaneet konepellin auki. Pekka tempaisi kaasuttimeen tulevan bensaletkun irti ja asetti pumpun sen päähän ja alkoi raivokkaasti pumpata ilmaa. ”Kuunteles Osmo, joko säiliössä pulisee?” Pienen pulputtamisen jälkeen starttaus,  auto käynnistyi ja miehet pääsivät jatkamaan. ”Paljonkos nyt on aikaa?” ”Kyllä tässä ihan alkaa jännittämään, aikaa on jäljellä 20 minuuttia.” ”Kyllä se riittää, mulla oli kerran aikaisemminkin sama vika. Kauan sitä sai katsella, mutta säiliöstä tuleva bensa tukkii imuputken, puhaltamalla ei saa tarpeeksi painetta, mutta pumpulla saa kun vaan lisää kierroksia mäntään.” Olivat perillä Konelassa viisi minuuttia ennen sulkeutumista.