Lehtimäessä v. 1975

Lehtimäessä käymässä

Kesä heinänteon jälkeen jatkui kuumana. Heinäseipäitä ei monessakaan pakassa enää ollut. Innanmaassakin vuoden -74 märän kesän ja hernetalkoiden jälkeen oli aloitettu heinien paalaaminen. Pakulan Heikki oli ostanut tilalleen Stormiin uuden koneen, joka teki noin kymmenkiloisia heinätiiliä. Työ tehtiin pellolla, ilmat olivat suoneet kuivattamisen karheilla. Heikki tuli traktorillaan ja alkoi naksutella pitkiin riveihin ajettuja heiniä paaleiksi. Pekka siitä sitten heitti paalit hangolla peräkärryyn, jossa Paula asetteli niitä. Työ oli raskasta mutta nopeaa. Suuli täyttyi nopeasti toisesta siivestään. Heinänteko oli nopeutunut merkittävästi. Tilalla ei nyt ollut kiireisiä töitä, pekka ajeli polkupyörällä Lehtimäkeen. Heikki istui suulin aukossa sylissään koivun varpuja. ”Morjens, mitäs teet? Tai näenhän minä sen, varpuluutaa?” ”Nyt on sellaista löysää aikaa, minulla on tässä luudan varsi, siihen vaan ensin teen varpukeon, jonka vetelen rautalangalla yhteen pyöreäksi. Terävä varren pää sitten kiilataan varpujen keskelle riittävän pitkälle. Lopuksi kiristelen kaikki yhteen rautalangalla.” Pekasta oli mieluisaa seurata Heikin käden taitoja. Nopeasti luuta tuli valmiiksi. Sitä käytettäisiin navetassa syöttöpöydän ja käytävien lakaisuun. ”Siivoan vielä tämän työmaan, mennään sitten kahville.” Ilmi olikin jo arvannut miesten tulon, kun oli ikkunastaan nähnyt polkupyöräilijän kääntäneen suulille. Heikki teki syksyllä tallukoita. Sitä ei enää moessakaan paikassa taidettu. Keittiön pöydän päällä se tapahtui, apuna oli terävä suutarin puukko ja kunnon liimaa. Pohjaksi tuli huopaa, varsi taas oli kudottu villalangalla. Kahvittelivat siinä, sisään tuli Jukka, talon poika. Hän tervehti ja riensi ikkunan äärelle. ”Mitähän se Huikka Mosse nyt tuolla tekee? Sillä taitaa olla menossa heinän niitto.” ”Jukka aina seuraa naapurien touhuja, eihän se mikään Huikka Mosse ole, itse on keksinyt sellaisen nimen.” ”Mistä sellainen nimi tuli?” ”En minä sitä tiedä, yhden kerran vaan keksin sellaisen. Nytkin on varmaan viimeinen, joka aloittaa heinänteon. Muilla on jo heinät suulissa.” ”No hän nyt on rauhallinen kaikkien töittensä kanssa.” Mummukin tuli keittiöön, ”Jaa Untostako te puhutte, kyllä mä olen sitä kattellu, että tarttis siihen nuori ja rivakas nainen saara. Sellane, joka sanos ja tekis. Jos mä olsin nuorempi niin itte menisin.”

”Mitä se mummu nyt, johan Untolla on ikää.” ”Pöh, nuari miäs se o.” Ilmi kaatoi mummulle kahvia kuppiin. ”No voin mä juorakki, vaikka just aattelin itte keittää.” Mummu otti kupin käteensä ja tassin toiseen käteen. Kaatoi sitten tottuneesti tassille kahvia ja alko ryystää. ”On niin kuumaa että, täytyy vähä.” Ryysti taas ja taittoi nisusta.
”Onko sulla Pekka kiirettä, mun tarttis ajaa paskat sikalasta. Tuut apuun ja samalla vähän katsomaan niitä, jos ittelleskin niitä meinaat.” ”Joo ei mulla mittään oo, mennääs vaan. Sikala oli saunan päädyssä. Siellä oli karsinassa kymmenkunta jo isokokoista nasua. ”Varo sitten vähän, ne tuppaa puremaan, toss on sulle lapio.” Heikki työnsi tasapäisen alumiinilapion Pekalle, nousi aidan yli, ”Tuu tänne vaan.” Mikäs siinä. Pekalla oli kunnon isännän tapaan kumisaappaat jalassa, aina niitä kumminkin tartti. Hän aloitti etupäästä paskan ja sikojen tönimisen. Yhden kerran kun lapiolla pisti menemään takapäähän, niin heti oli joku sika mälväämässä kumisaappaan vartta. Se täytyi sitten töniä erilleen ja koettaa kiiruusti taas töniä paskaa. Työtä ei järin paljon ollut, Heikki haki kottikärryn. Sinne lapioitiin saalis, joka sitten vietiin kompostiin. ”Hyvä että tuli tehdyksi, tuus katteleen navettaan, mitä tykkäät.” Lehmät olivat tottuneet uuteen paikkaansa, nyt kun ne olivat laitumella, saattoivat miehet suunnitella kanalan tulevaa paikkaa. Ne eivät oikein mahtuneet olemaan samassa tasossa lehmien kanssa. ”Katsos, kun minä sanoin rakennusmestarille, että laitetaan ne lehmät näin päin. Navetan pituussuuntaan. Mutta hän vaan jankkasi, että näin se on tehtävä, poikkisuuntaan. Saa sitten pikkukarjan tonne sivulle. Kyllä minä olisin laittanut toisin, olisi mahtunut lehmiä enemmän. Mutta näin se nyt meni.” ”Mikäs hyvähän tämä on, mihin sinä sitten olisit vasikat laittanut.” ”Kait ne jonnekin olisi saatu, vähäisempäänkin tilaan.” Navetta oli iso ja komea. Sen toisessa päässä oli betonilattiainen heinävarasto ja suuli. Navetan kupeeseen oli rakennettu AIV torni. Ilmi tuli myös katselemaan miesten kanssa. Hän oli suunnitellut kanat laitettavaksi parvelle. Siellä oli kyllä niille sopiva tila. ”Vaan mites me ne kanat saadaan tonne ylös?” ”Ekkös tiedä, kuule, lietso vaan tähän ja torvi tonne ylös, kyllä on kanat siä äkkiä.” ”Ei mun kanani, mistäs sitten munia, ei mun kanoja saa tappaa. Mutta kyllä mä ottaisin sellaisen karsijan, joka osaisi kattoa kanat, jotka otetaan ja mitkä tapetaa.” ”Ekkös tiä numeroa? Mulla on, 52222” ”Mistäs sinä sen tiäsit, ai jaa.” Ilmi alkoi nauraa. Pekka oli antanut oman numeronsa.